NJ-97 pojat Napapiirillä

Perjantaina 11.3. hypättiin bussiin suuntana Napapiiri. Ei auttanut mikään, pakko oli mennä kun käskettiin. Kyseessä ns. merkityksetön välieräturnaus jossa jo finaaliin päässeet joukkueet pelailevat vajaamiehityksillä toisiaan vastaan. Jossain Keminmaan kohdalla ajatuksiin hiipi, että eipä tässä ole mitään järkeä ajella 2/3 Suomea tätä varten. Ainoa lohtu oli, että muut matkustajat olivat Tampere ja Vantaa. Mitähän nuo pelaajat ovat mielessään miettineet. Samalla muistui mieleen, että olisiko turnausta voinut kilometrimielessä kohtuuttaa? Itseasiassa niinhän me yritettiin mutta eipä sitä muutosehdotusta ottanut nuorisojaos edes käsittelyyn. Kohteliaasti kieltäytyivät ja kertoivat kuinka tärkeästä turnauksesta tässä on kysymys… Motivaationa siis ’hyvä reissu, kukaan ei saa loukkaantua ja motivoidutaan joka kerta kun astutaan kentälle – oli pelillä merkitystä tai ei’.

Rovaniemelle saavuttiin iltamyöhällä. Sauna päälle, pihvit pöytään ja unille. Ei tarvinnut Nukkumattia paljoa huudella.

Aamulla pelipaikalla turnauksen ’tärkeys’ näkyi joukkueiden saapuessa: KeiKa laahusti yöjunalta suoraan kentälle 6 pelaajan voimin, Rantaperkiöllä sentään muutama pelaaja enemmän samasta yöjunasta. Meillä mukana 7 pelaajaa loukkaantumis- ja sairastelusuman myötä. Edes kotijoukkue ei ollut saanut ykkösnyrkkiään kokoon.

Koitettiin löytää ’aina pitää olla motivaatiota kun kentälle astutaan’ –asennetta mutta helppoa se ei ollut. Ensimmäinen peli Napaa vastaan meni vähän unessa. 2-0 (25-23, 25-20) pataan, mutta tuo tappio täysin valmennuksen piikkiin – herättelyt eivät olleet onnistuneet ja tsemppiä ei saatu aikaiseksi vaikka ’water boy’ pitikin kauden komeinta mökää vaihtopenkillä.

Toinen peli iskua vastaan loksahti jo paikalleen: rotaatio oli nyt tilanteeseen sopivampi, pelifiilis kohdallaan ja torjunta-puolustus rautaa. Näin siinä käy kun YP laitetaan keskariksi, libero YPksi ja YP liberoksi ;). 2-0 voitto (25-16, 25-18) todella ehjällä pelillä. Se oli lentopalloa se…

Kolmas peli KeiKaa vastaan, jolle kuudella pelaajalla turnauksen läpivienti oli jo sinällään hieno saavutus. Pystyimme pitämään päämme emmekä lähteneet mukaan tuttujen kavereiden verkonläpipelaamiseen. Ottelu oli ohitse nopeasti 2-0 (25-14, 25-13). Reilun pelin hengessä veimme KeiKalaiset takaisin juna-asemalle ennen etelään suuntaamista. Ajateltiin, että nyt kun ollaan oikein kohteliaita niin KeiKa voisi olla meille kohtelias sitten finaaleissa kun saavat kaikki liigamiehensä mukaan rosteriin ja lähtevät selvänä ennakkosuosikkina SM-finaaleihin.

Reissun tavoitteet siis täyttyivät: hyvä reissu, kukaan ei loukkaantunut ja 2/3 peleihin päästiin oikealla latingilla. Seuraavan kerran suunnataan kohti pohjoista Ouluun pelaamaan SM-finaaleja. Silloin jokaisella joukkueella varmaan on miehitys kunnossa ja päästään pelaamaan finaalit niin kuin ne kuuluukin pelata.