JYMYN C-TYTÖT SAAVUTTIVAT SM-KULTAA!
20.4.2008
    |
Nurmon Jymyn C-tytöt päättivät hienon kautensa loistavasti voittamalla kultaa Kuusankoskella pelatussa SM-lopputurnauksessa. Finaalissa kaatui Messukylän Toverit murskaavasti 3 - 0 (25-8, 25-9, 25-23). Koko Jymyn lentisväki onnittelee tyttöjä loistavasta saavutuksesta. Laulu raikui Kuusankoskella!
” Nurmost, Nurmost tulee jengi mahtava. Se taistelee ja raatelee òle, òle . . . ”
Välieristä finaaliin. Kaksi viikkoa kului matelemalla. Kuusankoski oli ajatuksissa. Treeneissä ei paljon asiasta puhuttu. Treenattiin ja treenattiin. Kausi oli mennyt hyvin. Puhdas peli. Ylivoimasta oli mainittu. Erätappiot nolla. Mesessä vastustajat loivat ennakkopaineita. . . finaalissa Ponsi ja Jymy . . . Ajo-Jymy . . . eivät voi mitään, Jymy liian vahva . . . keskeltä tulee kovaa, . . . laidalta vasuri mahdoton torjua . . . ilmiömäinen passari . . . liian taitava porukka . . . voittaa. . .
Sitten se perjantai tuli ja kello oli puoli viisi. Passarin juna oli aikataulussa. Kaikki mukana. Tytöt ahtautuivat bussin perälle ja CD soimaan. ”Rappiolla on hyvä olla” toi mukavaa tunnelmaa ja sen jälkeen ”Aikuinen nainen”?. Maisemat vaihtuivat. Kuusankoski saapui. Hotelli Sommelo oli parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta se ei asiaamme haitannut. Jossain Kuusankoskella oli kultaa ja se oli päätetty etsiä!
Eka peli on aina eka peli. Suomussalmi sai kokea jotain unohtumatonta. Tsemppi jo yritti. Mäntyharju videoi ottelun opetustarkoituksiinsa. Petäjävesi oli päättänyt yltään kahteenkymmeneen pisteeseen erässä, mutta . . . että sellainen eka päivä.
Sunnuntaiaamuna marssimme pommisuojaan. Sen verran kovaa tyttömme palloa liikuttavat, että pommisuojan kenttä oli nähtävästi ainut turvallinen paikka Kuusankoskella. Vastassa järjestäjä Koria. Paikalla koko Koria. Mutta oli meilläkin rummut ja komea määrä erilaisia helistimiä. Ammattitason rumpali Palomäki veti sellaisia sooloja että jopa ”korealaiset” ihmettelivät. Ponsi oli aika hyvä. Hirveä meteli pommisuojassa. Markku yritti huutaa ideoitansa kentälle, mutta asian kuuli vain kakkosvalmentaja. Eka erä ja osa yleisöstä hiljeni. Palomäki rummutti. Toka erä ja Ponsi hankki pari eräpalloa. Oli kiva nähdä, kun tyttömme joutuivat pelaamaan tosissaan. Se siitä sitten.
Takaisin Urheilutalolle. OsVa vyöryi kentällä ja katsomossa. Koko maailma oli täynnä OsVaa. Mitä tapahtuu? OsValle 20-9. Passarin huulesta vuoti veri. Aikalisä. Ilmeet kertoivat. Oli jotain outoa tapahtumassa. Erätappio lähellä. Ja niinhän siinä kävikin. Sitten se alkoi. OsVaa ei enää ollutkaan. Kentällä vain Jymy. Yleisössä vain Jymy. Palomäen rummut kaikuivat yli Kuusankosken Urheilupuiston. Kaikki pyörittelivät päätään. Laulu raikui ”Nurmost, Nurmost . . . ”. Kentällä pelaajat lauloivat ja nuijivat palloja kenttään. Passarin huuli enää vähän turvoksissa. Siitä sitten finaaliin. Kyyneleitä, tunnelmaa, halauksia.
Iso kenttä. Tekniset aikalisät. Kaikki niin kuin pitää. Finaali alkaa. Vastustajan tytöille tuntematon Mesto. Pari pitkää tyttöä. Kuulemma maajoukkuelaisia. Vai niin. Onhan meilläkin. Tyttöjemme asenne ja latautuminen finaaliin oli jotain käsin kosketeltavaa. Vastustajalla ei ollut mitään mahdollisuuksia ottelun missään vaiheessa. Ei siis mitään. Jonna, Emmi, Kaisa, Marika, Mira N., Mira T., Jesi, Sonja, Annika ja Henrika esittivät sellaisen pyörremyrskyn kentällä, mitä ei kovin usein nähdä tällä tasolla. Kuusankosken kulta oli löydetty! Kiitokset ja onnittelut mahtavalle peliporukalle. Kiitokset kannustusjoukoille. Kiitokset Merville fyysisen ja henkisen hyvänolon tuonnista! Kiitokset Palomäelle rumpusooloista. Kiitokset yhteistyökumppaneille ja kaikille, jotka ovat olleet mukana tavalla tai toisella tämän huiman joukkueen menestyksessä. Kiitokset taitavalle ja niin kivalle Tyynelän Miralle, joka keskittyy tästä lähtien pesiksen huipulle.
Paluumatkalla CD soi . . We are the champions . . . |