|
Näistä kultajuhlista on tullut kirjoiteltua tyttöjen osalta usein. Mitä noista vielä
kirjoittaisi. Kaikki ylistyssanat ovat jo käytetty vuosien mittaan. On ollut huimaa
olla mukana tässä (ylistyssana) joukossa. Jos on ryhmä kiteytynyt yhteen niin
niin on myös vetäjäkin (puhumattakaan jojosta, kts. kuva) saanut osansa tästä
tyttöjen (ylistyssana) ryhmäelämisestä. Aivan huikiaa! Mutta sitten Poweriin. Aina ennen tapahtumaa tulee ajatuksiin, että on kivaa
ja rentouttavaa lähteä matkaan. Kauden päätavoite, SM-kisat oli jo hoidettu
upeasti, joten Poweri ei itse asiassa olisi niin kovin tärkeä. Niin sitä luulisi.
Tuomarin vihellettyä ensimmäisen syötön lähtöön, oli samalla rennon
lomafiiliksen lähtö. Pulssi huippulukemissa. Karmea meteli. Palloja joka paikassa.
Aurinko polttaa. Pallo sisällä, väärä tuomio. Jessus, mikä meno! Jee, piste
meille. Voitto meille. Syömään. Matkaa kilometri. Jalat kuolemassa. Seuraava
peli. Mutta sitten se löytyi. Rento hetki. Rento olo. Lomafiilis. Tuomari vihelsi pelin
päättyneeksi. Aurinkokaan ei enää polttanut. Mahtava meteli kuin musiikkia.
Likkojen riemu. Kannustajien onnitteluja. Ilmeet kertovat, jotain oli tapahtunut.
Kultaa! Mahtavaa kultaa! Huippukultaa! Jee! Iso pokaali isolle joukkueelle. Huppukausi sai arvoisensa päätöksen. Tytöt
puursivat vielä tämän. Ja millä tunteella ja tuloksella. Sydäntä särkevää! Kotiin päin. Kävely autolle hiljentyneiden kenttien läpi. Hiljaista. Koulu
tyhjeni ja kaikki matkaan. Vieressä istui passari. Ei paljon puhuttu. Vähän
ennen Kokkolaa sanoi, että jännitti. Niinpä. Sama täällä. Hyvää kesää kaikille ja varsinkin teille (ylistyssana) tytöille! -Juhani-
|
