TilastointiGuru Tuomas Mikkola
|
Sain mielenkiintoisen toimeksiannon Katariinalta tulla opastamaan ja kouluttamaan seuran valmentajia lentopallon tilastoinnin ja analysoinnin syövereihin. Itselläni on tuolta osaamisalueelta kokemusta noin 15 vuoden ajalta niin seurajoukkueissa kuin nuorten ja aikuisten maajoukkueissa. Lisäksi minulla on ollut mahdollisuus toimia päätoimisena koulutuskoordinaattorina Lentopalloliitossa, jossa valmentajakoulutukseen ja valmennuskeskusharjoitteluun on viimeisten vuosien saatossa tuotu monta hyvää asiaa etenkin ottelu- ja harjoittelutilastoinnin hyödyntämisestä yksilö- ja joukkuetekniikoiden sekä pelien kehittämisessä. Olen saanut vahvistaa tätä osaamisaluetta yhdessä lukuisten valmentajien, erityisesti Pläkin kanssa. Lisäksi olen toiminut Mestaruusliigan ja liiton tilastointivastaavana noin 10 vuoden ajan.
Nurmoon suunnattu koulutus muodostaa kokonaisuuden, jolla tavoitellaan seuran tilastointiosaamisen kasvattamista ja sen käyttöönottoa kaikilla tasoilla, pienestä isoihin ja ajatuksesta toiminnaksi periaatteella. Tulevaisuuden liigatavoitteetkin huomioidaan tässä projektissa. Tilastointi ja sitä seuraava analysointi on hyvä nähdä prosessina, joka varmasti kehittää valmentajaa ja erityisesti pelaajaa. Toivon mukaan valmentajat pystyvät omien aika- ja osaamisresurssien puitteissa ottamaan sovelletusti tilastoinnin osaksi harjoittelua ja peliä (joko itse tehden tai kouluttaen toisen ihmisen). Siten toiminnalle saadaan pientä näkökulmaa ja valmentajakin saa omalle palautteelleen ”lihaa luiden ympärille”. Vanha sanonta ”Vale, emävale ja tilasto” ei mielestäni ole totta ja koska asiasta ei puhuta tarpeeksi tai sitä ei nähdä tai sille vain ei ole aikaa. Itse asiassa koko toiminnan idea on kehittää pelaajaa, valmentajaa ja joukkuetta harjoittelemaan ja pelaamaan paremmin: tarkoitus on pelata teknis-taktisesti mahdollisimman fiksusti ja voittaa ralleja, tehdä vastustajaa enemmän pisteitä jne. Mielestäni lentopallo on fiksu joukkuepeli, jossa kullakin pelaajalla ja suorituksella on oma merkityksensä. Taktisesti erityisesti valmentajan, mutta myös pelaajan osaaminen tuo uusia mahdollisuuksia pelata (ryhmitykset, hyökkäysvariaatiot, hyökkäysvalikoima, syöttö-torjunta-puolustus peli kokonaisuudessaan tms.).
Toivon, että saamme lisättyä tilastointiin sekä analysointiin videon hyödyntämisen, jota esimerkiksi maajoukkueissa ja liigaseuroissa käytetään Dataprojectin ohjelmapaketin Data Volley ja Data Video kautta. Video on se toiminnan vakuutus, josta voi oppia lähes rajattomasti – liikkuva kuva on enemmän kuin tuhat sanaa. Siis jos tilastointi nähdään senkin jälkeen emävaleesta seuraavana, pidän tätä jotakuinkin asenne ongelmana. Tätä videointia tms. muuta liikkuvaa kuvaa voisi lisätä valmennustoiminnassa enemmänkin. Siitä on hyötyä tekniikoiden sekä taktiikoiden oppimisessa ja opettamisessa (harjoitukset/yksilö ja joukkuetekniikka sekä pelit tietysti). Valmentaja voi antaa myös tehtäviä omille urheilijoilleen tai tehdä ns. pelikirjan sähköisessä muodossa.
Mikä pelikirja? Siis pelikirja on vähän kuin valmentajan/joukkueen tapa pelata ja harjoitella. Strateginen opus, joka tarjoaa myös taktisia tilannemahdollisuuksia eri pelin vaiheissa esim. syöttövariaatiot yhdistettynä torjunta-puolustuksen ryhmitykseen ja tekniikoihin. Tähän on valtavan hyvä tuoda omalle joukkueelle ominaisia tilastollisia viitearvoja ja tavoitteita, ja apuna voi käyttää myös viimeisimpien lajianalyysien tietoja (http://www.urheilututkimukset.fi/web/search/> hakusanat lentopallo lajianalyysi). Siis näistä tulee ns. tilastollisia tavoitteita, jotka tietysti ovat osa teknistä harjoittelua esim. hyökkäystilanteen ratkaisut vaikkapa huonosta passista, fiksusti pelaten niissä tilanteissa on pelattava ”seiftiä” eli valitaan vastustajan kannalta pahin mahdollinen suorite esim. juju tai sijoituslyönti pelaten pois hakkuri/passari/etu yp…Täten etu säilyy omalla joukkueella. Liian monesti pelaaja ottaa tiedostamattoman ja ajattelemattoman riskin tai ei osaa (=ei ole opetettu tai vaadittu) ja tekee virheen lyönnissä ja vielä valittaa siitä passarille. Siis taktisesti meidän on opetettava pelaajille teknisiä vaihtoehtoja ratkoa tilanteita taktisesti oikein ja perustella ne osaksi tilastoista mutta myös tavasta pelata fiksusti. Tilastoista saa myös tietoa oman pelin tehokkuudesta, joka esimerkiksi hyökkäyspelissä tarkoittaa kokonaishyökkäyksessä (ei erotella vastaanottohyökkäystä ja jatkohyökkäystä) suhteellista erotusta piste%-virhe% (torjutut ja suorat virheet). Tässä pelaajalle tavoiteltava taso on tehona yli 25% luokkaa, vastaanottohyökkäyksessä junnuissa 30% ja miehissä jopa 50% luokkaa tai enemmän. Siis näitäkin voi pohtia omassa joukkueessa ja vaikka pyytää pelaajaa tai ”ulkopuolista” tilastoimaan vo-hyökkäys lajiharjoite (noin 1h), jossa voisi olla 5-10 peräkkäisen hyökkäyksen sarjoja kullekin pelaajalle (aluksi vapaata verkkoa vastaan). Siis tästä tässä on kyse, avata peliä lukujen valossa ja tehdä siitä joukkueen vahvuus ja jatkuva kehittymisen prosessi. Saada pelaajat tietoiseksi ja nälkäiseksi saamaan tietoa omasta suorituksestaan niin teknisesti, taktisesti kuin vielä HENKISESTI. Asenne on tärkeä. Olkoon tämä kaikki pelaajien oikeus ja me aikuiset=valmentajat näemme tässä mahdollisuuden paremmasta tulevaisuudesta sekä teemme itsemme vähitellen tarpeettomaksi opettamalla heitä ymmärtämään tilastointia ja analysointia.
Tilastointiprojekti jatkuu tammikuussa, josta Katariina tiedottaa kunhan jatkosarjan otteluohjelmat selkenevät. Silloin kertaamme perusteita ja käymme Data Volleyn kimppuun ja jokainen tilastoi sillä aluksi syöttö-vastaanottoa ja sitten lisäten hyökkäyksiä. Isoin joukoin mukaan.
Hyvää joulun aikaa kaikille ja kiitos mahdollisuudesta olla tukenanne.
Tuomas Mikkola
Tilastonikkari ja monta muuta
|
