NJ-97 A-POIKIEN SM-HOPEALLE

A-poikien finaalit 2017 on taputeltu ja lyhyt katsaus turnaukseen…

Lähtökohdat turnaukselle olivat haasteelliset: 1-sarja ja Mestaruusliiga olivat loppuneet monella pelaajalla vajaa viikko aiemmin joten A-poikaturnauksen alusviikko ei ollut sujunut varsinaisesti harjoitellessa vaan muissa askareissa, neljäsosa joukkuetta saatiin turnauspaikalle perjantai-iltana myöhään suoraan liigapeleistä ja muutaman viikon korkeanpaikan leiriltä, edellinen yhteisharjoitus täydellä 12 pelaajan joukkueella oli ollut ’ei koskaan’ ja lähimpänä nykykokoonpanoa noin vuosi sitten edellisiin A-poikafinaaleihin valmistauduttaessa. Sen verran hajallaan väki pitkin  Suomea nyt oli. Silti tilanteeseen täytyi olla onnellinen koska elokuussa sarjaan ilmoittauduttaessa ja aikatauluja katsoessa veikkaus oli, että koko porukkaa ei saada edes finaaleihin kasaan. Sen verran fiksusti Liitto oli poikien finaalit tänä vuonna ajoittanut…

Perjantaina lähdettiin reissuun piilopirttiimme Vilppulan Rapukartanoon. Paikka oli valittu siten, että emme joutuisi olemaan muiden joukkueiden kanssa samassa majoituksessa vaan pystyisimme keskittymään omaan tekemiseen loistavissa puitteissa. Upea vieraanvaraisuus, loistava ruoka, sauna, avanto ja fyssarin palvelut loivat puitteet hyvälle viikonlopulle. Rapukartano on paikka jonne tulee suunnattua tulevaisuudessa muutenkin kuin pelimatkoille, sen verran komeat olivat puitteet!!

Näistä taustoista lähdettiin rakentamaan turnausta sillä ajatuksella, että peli ei tule olemaan ensimetreistä kuosissa, kunkin pelaajan päivän kunto on arvoitus ja kehitämme peliä ja kokoonpanoa kohti sunnuntain finaaliotteluita. Vahva näkemys (joka poikien kanssa käytiin läpi jo lauantaiaamuna) oli se, että hyökkäyskilpailulla suomenmestaruutta ei voiteta, vaan sen vie joukkue jolla on viikonlopun paras torjunta-puolustus. Järkipelaamista sekä syöttö – ja hyökkäyspään virheiden minimoimista alleviivattiin koska tiedettiin ’peruspelin’ riittävän pitkälle.

Matka finaaliin:

• La aamun Vilppula-peli: jos joku olisi sanonut, että tämän ottelun uusinta olisi sunnuntaina finaali niin ei olisi kukaan uskonut! Peli 2-0 vahvan ensimmäisen erän tahdittamana. Toiseen erään päästettiin kaveri mukaan mutta homma hoidettiin 2-0.
• La KaWi-peli: Peli 2-0 vahvan ensimmäisen erän tahdittamana. Toiseen erään päästettiin kaveri mukaan mutta homma hoidettiin 2-0.
• La osVa peli: junnu-uramme viimeinen peli arkkivihollista OsVaa vastaan. Huonolla asenteella peliin, 14 ’suoraa virhettä’ ensimmäiseen erään ja erä pataan. Sen jälkeen herääminen (ja Oskarin suihkautus) ja loppupeli hoidettiin  hienosti. 2-1 voitto. Ensimmäinen varoitussignaali kuitenkin tuli ilmoille siitä, että kun fokus alkaa katoamaan ja ajatukset ovat muussa kuin pelissä ja seuraavassa pallossa.
• Sunnuntain välierä NaPaa vastaan. Kontrolloitu, upea peli!!! Peli 2-0 vahvan ensimmäisen erän tahdittamana. Toiseen erään päästettiin kaveri mukaan mutta homma hoidettiin hienosti. Virheiden määrä yhteensä ainoastaan 13 (!) suoraa virhettä, joista 4 (!) hyökkäyspäässä (23 tehdystä hyökkäyksestä).

Ja finaali:

• Hyvä latinki otteluun. Ensimmäinen erä NaPa-pelin jatkumoa. Kontrolloitua peliä, hyvää puolustamista ja todella vahvaa hyökkäyspeliä.
• Toisessa erässä fokus katoaa kuten kaikissa kolmessa lauantain pelissäkin oli tapahtunut. Vastustaja päästettiin peliin mukaan ja kuskin paikalle lukuisten virheiden ja pomputusten kautta. Kutospaikan hyökkäykset ja nelospaikan viistot aivan myrkkyä meille. Ei saatu niitä kiinni mentiin sitten kahdella tai kolmella pelaajalle torjuntoihin ja viivasta vaan ei noussut. Takaisin peliin päästiin 19 pisteen kohdalla ja näin jälkiviisaana tuossa kohtaa olisi pitänyt ottelu ratkaista. Momentumia ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään vaan parin ’kärpäsen’, pomputuksen ja nukahtamisen kautta jouduttiin siltaan ja erä pataan.
• Kolmannen erän alku sujui vaihtelevasti. Mustia hetkiä ja pisteputkia tehtiin aivan liikaa (puolin ja toisin). Pallo poltteli ja paljon huonoja valintoja tehtiin. 11-11 tilanteessa oli vielä suht varma olo, mutta erän ja ottelun loppu onkin sitten historiaa, jonka seurauksena jouduttiin katselemaan varsin kirvelevää Vilppulan juhlintaa. Sunnuntaiaamun tarkkaan pelaamiseen ei pystytty. Yli 600 päisellä hurjasti Vilppulaa kannustavalla yleisöllä oli siihen varmasti osansa. (ps. alkuun meitä harmitti, että A-poikien finaalia ei Nurmoon saatu. Mutta koettuamme tuon Vilppulan parkkivuoren yli 600  ihmisen hurmoksen ja mylvinnän finaalipelissä niin ei voi muuta kuin todeta, että oikeaan paikkaan finaalit menivät. Ensi vuonna sitten Nurmoon… ).

Pelimme kehittyi turnauksen myötä, mutta kyllä finaalia voidaan pitää pienenä epäonnistumisena sunnuntaiaamun hyvän NaPa-pelin jälkeen. Finaali on aina finaali ja nyt ei parasta peliä saatu aikaiseksi siihen kohtaan mihin sitä olisi kaivattu. Paras torjunta-puolustusjoukkue vei lauantaiaamun ennustuksen mukaan voiton suht vähillä virheillä, ei ’hyökkäyskilpailun’ voittaja. Junioripeliä ja junioripelien lainalaisuuksia noudattavat myös A-ikäisten pelit vaikka miesten ikä alkaa jo pelaajilla olemaan mittarissa.

Kiitos tästä matkasta, niin kaudesta kuin finaaliviikonlopusta Karrille, Aksulle, Patulle, Tuomakselle, Atelle, Kasimirille, Patelle, Joonakselle, Matiakselle, Jerelle, Hemulle, Mikaelille ja koko valmennustiimille!!

Onnea kaikille SM-hopeamitalisteille!

NJ-97 joukkueen 14 vuotinen taivallus on saanut nyt pisteensä – loppu, slut, the end, omega…           

Joillakin pelaajista juniorivuosia on toki vielä edessä, mutta perusrunko vanhenee nyt pois juniorisarjoista ja samalla NJ-97 joukkue laitetaan muistojen laatikkoon. Siellä laatikossa on paljon hyviä muistoja, monia pelimiehiä, tuhansia treenitunteja, yli sata turnausta sekä F-poikien Power Cup hopea, E-poikien Power Cup kulta, D-poikien Power Cup kulta, C-poikien Power Cup kulta, B-poikien SM-kulta, A-poikien SM-pronssi sekä A-poikien SM-hopea… Mutta kerran vielä saunotaan ennen kuin tuo muistojen laatikko suljetaan. Ei hopeamitalille vaan menneille vuosille!

Kiitos kaikille kuluneesta 14 vuodesta.

T VakeT (viimeisen kerran)